Kahvinuuskijoita ja laittomia silkkisukkia

Kuningaallisen Maijesteetin Adolph Friedrichin Armollinen Asetus, Wissein ylönpaldisuden Kaluin kieldämisestä tuoda sisälle Waldakundaan Annettu Stockholmisa Raadi-Kamarisa sinä 4 päiwänä Marras-Kuusa 1756
Ei ole toivoa korkeampaa, eikä mikään muu ole niin kunniallista ja hyödyllistä koko Ruotsin kansakunnalle, kuin että jokainen, mistä säädystä ja tilasta hän olla mahtaa, tyytyisi oman Maan hyvyyteen ruoan ja ylöspidännön puolesta. Tämä peräänajatellen, ettei ulkomaan waatteiden sekä ruoka- ja juoma-kalujen ylenpalttisuudella ja väärinkäytöksellä ole muuta vaikutusta, kuin ensisti saattaa niiden pyhittäjät köyhyyteen, ja sitten koko Valtakunnan heikkoon tilaan. Ne tarpeelliset kalut, jotka yhteiseksi hyödyksi tarvitaan, jäävät käyttämättä turhain ja senkaltaisten ylenpalttisuuden kalujen tähden, jolloin moni tulee sen kautta tilaan ilman elatuksensa keinoa eikä ansaitse itsellensä leipää.
Mutta jos valitettavasti Meidän Alamaistemme seassa löytyy senkaltaisia epäkelvottomia, jotka ajattomasta rakkaudestaan prameuden tai herkullisen elämän tähden tahtovat pyrkiä sen perään, että omalla kaipauksellansa ja Valtakunnan tuntevalla vahingolla elävät ylenpalttisuudessa ulkomaan kaluin kanssa, ja tekevät luvatonta salakauppaa muiden Maiden rikastumiseksi ja Isänmaan hävittämiseksi, niin ei mahda yksi senkaltainen ikänänsä toivoa armoa, vaan olla sen rangaistuksen alla, joka säädetty on…

Tulemme käyttämään Ruotsin valtakunnan lain määräämiä, nautintoaineita ja vaatetusta koskevia ylellisyysasetuksia pelin juonielementteinä. Pelaajien ei kannata nähdä näitä säädöksiä rajoituksena pelilleen ja pukeutumiselleen, vaan mahdollisuuksina monenlaisille juonille ja juonitteluille.  Yleellisyyssäädösten tarkoitus pelissä on ennenkaikkea niiden rikkominen. Juonia voivat olla mm. riskien ottaminen liian leveisiin pitseihin pukeutumalla ja kaakaota juomalla, kiellettyjen tuotteiden salakuljettaminen ja myynti, leimojen väärentäminen tai sääntöjen rikkojien ilmiantaminen. Ulkomaalaisten laivojen haaksirikoista teki erityisen kiinnostavia niiden Ruotsissa kiellettyjä tuotteita sisältävä lasti.

1700-luvun Ruotsin elinkeinoelämää sääteli merkantillistinen talouspolitiikka. Sillä pyrittiin vahvistamaan omavaraisuutta sekä kotimaista käsityötuotantoa ja teollisuutta tukemalla vientiä ja rajoittamalla tuontia tullein sekä käyttöveroin. Kuninkaat määräsivät myös ylellisyysasetuksia, jotka koskivat koko kansaa, joskin eri säädyille oli erilaiset säädökset. Niillä  pyrittiin vahvistamaan uskonnollis-moraalisia säätyrajoja, sillä ulkomaalaisten yleellisyystuotteiden helppo saatavuus ja suurivalikoima oli tuonut monet hienoudet koko kansan ulottuville. Suurin osa yleellisyystuotteista oli varattu hoville ja aatelisille. 

Ylellisyyssäädökset ja ankarat tuontikiellot johtivat kuitenkin salakuljetukseen ja salakauppaan, kun ylellisyystuotteisiin mieltynyt kansa oli valmis hankkimaan kiellettyjä tuotteita keinoja kaihtamatta. Luonnollisesti tarvittiin salakuljetusasetuksia, jossa määrättiin ankaria rangaistuksia kielletyn tavaran maahantuonnista. Ainoat tekokkaat keinot valvoa säädöksiä olivat kuitenkin vain yllättävät kotitarkastukset tai ilmiannot, joista luvattiin palkkioita. 

 Sen sijaan tullin takavarikoimien tai  sukelluskomppanian käsiin päätyvien ulkomaalaisten ylellisyystuotteiden käyttö tuli sallituksi, kun ne leimattiin asianmukaisesti ja huutokaupattiin.

Nautintoaineet

Yleellisyysrajoituksista huolimatta nautintoaineiden, kuten kahvin, teen ja sokerin, kysyntä oli suurta. Teetä oli käytetty jo pitkään lääkejuomana ja se oli suosittu säätyläisten nauttima seurustelujuoma. Myös kahvi alkoi enenevissä määrin tulla kansan suosioon etenkin rannikolla ja säätyläiskodeissa. 1743 Turkuun oli jopa perustettu ensimmäinen kahvila. Kahvinkäyttöä kuitenkin yritettiin säädellä tuonti- ja käyttökielloilla, jotka olivat pahimmillaan 1756-1761 sekä 1767 alkaen. Huhuttiin, että alkuun kielloilla pyrittiin nostamaan teen kulutusta, sillä 1731 perustetulla Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanialla oli tuontimonopoli teelle, eikä suinkaan kahville. Käytöstä saattoi saada sakon ja salakuljetuksesta julkisia raipaniskuja. Myös kallista kaakaota eli suklaajuomaa oli Suomessa saatavilla pieniä määriä. Sen terveysvaikutuksista väiteltiin kiivaasti ja sen käyttöä ei pidetty sopivana, koska siihen yhdistettiin lemmenjuoman ominaisuuksia. Sokeria käytettiin monissa säätyläisten leivonnaisissa, konvehdeissa ja juomissa. Sitä kutsuttiin valkoiseksi kullaksi ja monet ranskalais-englantilaiset merisodat käytiin sen herruudesta. Näille kaikille hyödykkeille asetettiin kohtuuttoman korkeita tulleja ja rajoituksia.

Kahvinuuskijat tarkastavat säätyläiskodin. Per Nordqvist. Kahvikielto. 1794.

Tekstiilit ja vaatetus

Koko 1700-luvun Ruotsissa on ollut voimassa erilaisia lainsäädöksiä, joiden tarkoituksena on merkantilismin hengessä kotimaisen tekstiilituotannon ja käsityöläisten työn turvaaminen, sekä moraalittoman tuhlailun hillitseminen. Käytännössä tämä tarkoitti, että vain Ruotsissa kudottujen tai Itä-Intian kauppakomppanian huutokaupasta Göteborgista ostettujen  kankaiden ja niistä ommeltujen vaatteiden käyttö oli sallittua. 1740-luvulta alkaen kankaat ja vaatteet on pitänyt leimauttaa manufaktuureissa, kauppahuoneissa tai hallioikeudessa, ja räätäleiden ja ompelijoiden oli pidettävä tarkkaa kirjaa siitä, kenelle ja mistä kankaista vaatteita valmistetaan. Käsityöläisiä ja palvelijoita, jotka rikkoivat kieltoja uhkasi lähetys sotaväkeen tai kehruuhuoneisiin. Laittomien vaatteiden käyttäjät saivat suuret sakot ja menettivät vaatekappaleet.

Asetuksia oli vaikea valvoa ja niitä rikottiin häikäilemättä, joten ylellisyyssäädöksiä kiristettiin entisestään vuonna 1756 ja 1766. Vuoden 1766 asetus, kieltää suuren määrän erilaisten yleellisyystuotteiden ja vaatekapaleiden maahantuonnin, myynnin ja käytön tammikuusta 1767 alkaen. Säätyläiset ovat närkästyneitä kielloista, joilla heitä estetään olemasta kansainvälisen ajanmukaisia ja alempisäätyisiltä kiellettiin pienetkin hienoudet.  Rangaistukset rikkeistä olivat varsin ankaria, sadan hopeataalerin sakkoa pidettiin kohtuuttomana ja silkkiä käyttävät palvelijat saatettiin määrätä jopa jalkapuuhun. Kaikki säädyt syyllistyivät rikkeisiin, mutta tyypillisimmin rangaistuksen sai pienporvaristoon kuuluva liian hienojen silkkiasusteiden käytöstä.

Tammikuuta 1767 alkaen ovat vaatetuksessa kiellettyjä:

Toissyntyisiltä säätyläisiltä on kiellettyjä laahukset, vannehameiden ja pönkkätaskujen käyttö muualla kuin hovissa, vaatteiden koristeiden tekemisen muusta kuin samasta pukukankaasta. Yli tuuman levyiset pitsit.

Ensisyntyisiltä on kiellettyä käyttää silkkiä ja silkkisamettia muussa kuin asusteissa, sekä pitsin käyttö hihansuissa ja kauluksissa.

Rikkeistä määrätään sadan hopeataalerin sakko, vaatteen menettäminen sekä kielto käyttää silkkiä.

Rahvasta kehotetaan pukeutumaan oman alueensa tyypilliseen pukuun, kunhan se ei riko uusia säädöksiä. 

Ensisyntyisillä alempisäätyisillä on kielletty käyttää silkkiä myös asusteissa.

Toissyntyisillä alempisäätyisillä silkin ja jopa puolisilkin käyttö on kielletty muissa vaatekappaleissa, kuin myssyissä. Ulkomaisten ohuiden pellava tai puuvillahuivien käyttö on kiellettyä muuten kuin päässä. Näistä rikkeistä määrätään 20 hopeataalerin sakko.

Kuitenkin alle 40-vuotiailla ja ilman palveluspaikkaa oleville on kielletty käyttää silkkiä edes myssyinä, 20 taalerin sakon ja jalkapuun uhalla.

Kuka ikänäns mainitun ajan jälkeen Waldakundaan sisälle tuo, tai suuremmisa taikka wähemmissä osissa myy taikka ostaa näitä kjeltyjä kaluja, olkon sen sakon alajnen kujn poiskieltyin Ulkomaan kaluin salaa sisällekuljettamisen estämisexi ennen tätä wahwistettu on, tai tästälähin ulostulewa Asetus määrä.
Mutta se, joka jälkeen mainitun päiwän löydetään nautitzewan ja kuluttawan jotakuta näistä kjeltyistä kappaleista wetäköön sakkoa, ensimmäisen kerran edestä, Sata daleria Hopia-raha, ja sitten kahdenkertaisesti jokaitzen kerran edestä kuin hän edespäjn tätä wastan rikko.
Kuning:sen Maj:tin Armollinen Asetus, Hekumata ja Ylönpaldisutta Wastan Annettu Stocklolmisa Raadi-Kammarisa sinä 26. p. Kesä kuusa 1766

Vuosien 1756 ja 1766 ylellisyysasetukset kokonaisuudessaan: https://docs.google.com/document/d/1sH-XzfRLuCpMVUVWtIMa5WtdewVKq6KyaVSNCvN5LFI/edit?usp=sharing